Miten se noin pääsi yllättämään, vaikka sitä on jo odotettu.
Kirjoitan ajan suhteellisuudesta ja ajan kulkuun liittyvistä
asioista, mutta en koskaan ajankulukseni. En tee mitään ajankulukseni. Koska ei mulla ole aikaa. Tyypillinen
toteamus, missä ei ole totuutta tippaakaan. Kaikki aika on käytettävissä, mutta jonnekin se karkailee
ja kiirehtii. Välillä sitä varastetaan, välillä annetaan. Onneksemme välillä aika myös pysähtyy tai ainakin rauhoittuu, välillä pääsee jopa unohtumaan.
Tervetuloa kevät, sateineen kaikkineen. Ja tervetuloa sinä, joka kävit lukaisemassa tämän ensimmäisen uskallukseni blogimaailmassa. Katsotaan nyt sitten milloin on seuraavan kerran AIKAA kirjoitella... :)
Mukavia keväthetkiä toivottelee Meku.
Voi miten herkän kaunis ulkoasu!! kauniit värit, kuvat..
VastaaPoistaJa miten herkkä, ihana filosofinen teksti eli postaus ♥
Onnea ihan uudelle blogillesi!!
halauksin
Kiitos Hanne! Kirjoittelinkin sulle jo toisaalla, kyselen muutamaa neuvoa myöhemmin... :)
VastaaPoistaAika on suhteellista, totesi Einstein: kaksi tuntia netissä voi tuntua viideltä minuutilta, ja viisi minuuttia kuumalla hellalla kahdelta tunnilta. Ja aikavarkaita oli liikkeellä myös Michael Enden romaanissa Momo. Harmaat herrat varastivat ihmisiltä aikaa -taisivat olla juuri samat herrat, jotka myöhemmin keksivät netin ja facebookin...
VastaaPoistaVarastamisen lisäksi aikaa voi myös antaa -tutuille ja tuntemattomille. Ehkä joku saa siitä jotakin, jota juuri sillä hetkellä tarvitsee. Onnea siis blogillesi ja ajan sekä ajatusten jakamiselle. Kukkikoon sinivuokot täällä aina...
Tänään netti on taas varastanut aikaa, mutta yllätin itseni myös antamalla pari tuntia aikaa hyvälle ystävälle, ihan vaan hetken mielijohteesta menin kaffelle. Toivottavasti hän ei kokenut, että varastin aikaa... ;D Kuitenkin, parasta on kasvotusten jutustelu ihan ajan kanssa.
VastaaPoista