Söpöysvaroitus!

Saanko esitellä, uusi perheenjäsenemme Luna. <3

 

Taidetta paperipusseissa

Uudenkaupungin kirjastossa on esillä ystäväni Salmelan Hannelen taidetta, ja tänään vihdoin poikkesimme sitä katsomaan. Olin nähnyt Hannelen sekatekniikalla toteutettuja paperikassiteoksia aikaisemminkin, mutta niin vaan tekivät taas vaikutuksen.

Hannelen vaikuttavia ja vetoavia naiskuvia.

Värikästä. Värit ovat tuttua ja taattua Hannelea,
aiheena ja sommitteluna tämä on uudenlaista hänen taiteessaan.

En onnistunut kuvaamaan kovin hyvin, mutta kollaasitekniikka, mitä Hannele käyttää,
ja tapa, miten hän yhdistelee materiaaleja ja värejä keskenään, viehättää minua.

Kaksi teosta näyttelyssä oli minulle ylitse muiden.

Hellyys ja luottamus.

Miksi jokin teos salpaa hengen?
Taiteella on merkitystä.

Tämä näyttely on esillä 30.6. asti, ja Uudenkaupungin kirjaston aukioloaikoina ma-pe 10-19 ja
la 10-14. Hannelella on ollut aikaisemmin näyttely myös Runonkulman Galleriassa, jos tykkäät nähdä tai lukea siitä, niin täältä löytyy.

Kesäpäivänseisaus

Näin tänään inspiroivan valokuvaparin, ihan eri aiheet, täysin samat värisävyt. Värejä oli sopivasti erikokoisina pintoina, jotta yhteys ei ollut liian ilmiselvää. Sai semmoisen niinku ahaa-elämyksen. Koin olevani kovin fiksu, kun huomasin, miten hienosti ne värit olikaan samoja.

Käytiin pienellä kesäretkellä, ja sain tilaisuuden kuvata ja kokeilla samaa. Värit näissä ei sittenkään ihan mätsää, mutta tunnelma sentään on sopiva kesäpäivänseisaukseen ja lomatunnelmiin.

Juhannusaaton hetkiä

Juhannusaaton kiireettömyyttä.

Nyt on niin kuin pitääkin olla.

Odotettu ihana talvi on nyt. <3

Muistatko vielä tuoksun?

Vielä on vadelmia.

Piilosilla.

Vesi missä tahansa olomuodossa sopii uimiseen.

Huomenna parempi mieli

Paha mieli työpäivän tapahtumista. Ei mikään kiukkuraivoärsytys, ennemmin huoli. Tuli semmoinen oli, että nyt voisi vaikka yksinänsä hetken itkeä. Mut nou hätä, kyllähän mä tässä pärjäilen, mut entä ne kaikki nuoret, joita kohtaan vain ohimennen mitä erilaisimmissa tilanteissa. Ja sitten tulikin semmoinen olo, etten itkisikään vaan voisin piirtää. No sitten huomasin, ettei kuvisopen talosta löydy mistään piirustuslyijykyniä tai kopiopaperia kummempaa. Onko pakko siivota välineet itseltä niin piiloon, että kun niitä puoli kymmeneltä illalla haluaisi käyttää, niin ei enää jaksa etsiä. No sitten ajattelin vuodattaa asian facebookissa. Sitten ajattelin, että miksi muka. No sitten muistin, että olihan mulla tämmöinen unohdettu blogikin. Ja se tuntui jo ihan sopivalta, että tänne vuodatin. Ehkä auttoikin pikkuisen. Ei tietenkään ketään muita kuin itseäni, mutta se nyt kai oli tässä tämä tarkoituskin. Huomenna parempi mieli.

Leppäkerttufilosofiaa.

Ärsyyntynyt olo illalla, ja pakko oli lähteä vielä koiran kanssa lenkille. Kärpäset heti kimpussa, ja kolme paarman puremaa. Ei lenkkeilty kauaa. Vaihdoin koiran fillariin ja kamerakin pääsi lenkille. Leppäkertut ilahduttavat aina!

Ihan kohta uskallan lähteä.

Muuramuurahainen ja lennä lennä leppäkerttu.

Aina ei voi osata päättää suuntaa, mennäkö ylös...

...vai sittenkin alas.

...vai siirtyäkö kokonaan toiselle reitille?

 Ei semmoista harmitusta mitä muutama leppäkerttu ei paranna?