Miten se noin pääsi yllättämään, vaikka sitä on jo odotettu.
Kirjoitan ajan suhteellisuudesta ja ajan kulkuun liittyvistä
asioista, mutta en koskaan ajankulukseni. En tee mitään ajankulukseni. Koska ei mulla ole aikaa. Tyypillinen
toteamus, missä ei ole totuutta tippaakaan. Kaikki aika on käytettävissä, mutta jonnekin se karkailee
ja kiirehtii. Välillä sitä varastetaan, välillä annetaan. Onneksemme välillä aika myös pysähtyy tai ainakin rauhoittuu, välillä pääsee jopa unohtumaan.
Tervetuloa kevät, sateineen kaikkineen. Ja tervetuloa sinä, joka kävit lukaisemassa tämän ensimmäisen uskallukseni blogimaailmassa. Katsotaan nyt sitten milloin on seuraavan kerran AIKAA kirjoitella... :)
Mukavia keväthetkiä toivottelee Meku.
