Juhannusaaton hetkiä

Juhannusaaton kiireettömyyttä.

Nyt on niin kuin pitääkin olla.

Odotettu ihana talvi on nyt. <3

Muistatko vielä tuoksun?

Vielä on vadelmia.

Piilosilla.

Vesi missä tahansa olomuodossa sopii uimiseen.

Huomenna parempi mieli

Paha mieli työpäivän tapahtumista. Ei mikään kiukkuraivoärsytys, ennemmin huoli. Tuli semmoinen oli, että nyt voisi vaikka yksinänsä hetken itkeä. Mut nou hätä, kyllähän mä tässä pärjäilen, mut entä ne kaikki nuoret, joita kohtaan vain ohimennen mitä erilaisimmissa tilanteissa. Ja sitten tulikin semmoinen olo, etten itkisikään vaan voisin piirtää. No sitten huomasin, ettei kuvisopen talosta löydy mistään piirustuslyijykyniä tai kopiopaperia kummempaa. Onko pakko siivota välineet itseltä niin piiloon, että kun niitä puoli kymmeneltä illalla haluaisi käyttää, niin ei enää jaksa etsiä. No sitten ajattelin vuodattaa asian facebookissa. Sitten ajattelin, että miksi muka. No sitten muistin, että olihan mulla tämmöinen unohdettu blogikin. Ja se tuntui jo ihan sopivalta, että tänne vuodatin. Ehkä auttoikin pikkuisen. Ei tietenkään ketään muita kuin itseäni, mutta se nyt kai oli tässä tämä tarkoituskin. Huomenna parempi mieli.

Leppäkerttufilosofiaa.

Ärsyyntynyt olo illalla, ja pakko oli lähteä vielä koiran kanssa lenkille. Kärpäset heti kimpussa, ja kolme paarman puremaa. Ei lenkkeilty kauaa. Vaihdoin koiran fillariin ja kamerakin pääsi lenkille. Leppäkertut ilahduttavat aina!

Ihan kohta uskallan lähteä.

Muuramuurahainen ja lennä lennä leppäkerttu.

Aina ei voi osata päättää suuntaa, mennäkö ylös...

...vai sittenkin alas.

...vai siirtyäkö kokonaan toiselle reitille?

 Ei semmoista harmitusta mitä muutama leppäkerttu ei paranna?

Pikakuuro

Ehdin pestä muutaman maton ja korjata puita, kunnes työtauko saapui virkistävän ukkoskuuron muodossa. Hössötettiin se hetki pihalla. Sateenvarjoilla ja ilman.

 

Vähän jyrisee vielä, mutta aurinkokin paistaa. Pihatyöt kutsuu siis uudelleen. Mutta ensin vähän kahvia. Oi ihana sunnuntai.

Rääppiäiset

Tänä kesänä ajankulku on livahtanut käsistäni. Ehkä johtuen kylmästä alkukesästä, ehkä muista kiireistä, mutta en ole ollut ajan tasalla kesän etenemisessä. Olen myöhästynyt kameroineni metsästä ja teiden varsilta. Jopa voikukkia ja lupiineja tuijottelin viikkotolkulla ajatuksella, että kukkivat ne vielä huomennakin. Tässäpä kuvia jämistä, mitä sitten oli jäljellä kuvattavaksi.

Kuvia lupiineista olisin oikeasti tarvinnutkin yhteen teosideaan.
Kukintoja oli jäljellä yksitoista, ihan hajallaan heinikossa. Kuvasin siis vain tätä yhtä.

Voikukkien kuvaamisessa huomasin sittenkin olleeni ihan onnekas.
Ne muutama jäljellä ollut kukkapallo riitti, ja nämä rääppeet ovat paljon hienompia
kuin ne täydelliset palleroiset, mitä alunperin piti kuvata.

Huipulla.

Tanssiin lähdössä.

Illan auringossa.

Vielä kukkivat kissankellot ja pian jo karhunputket. Omituista huomata, että syksyn tuoksu on jo ilmassa. Vielä omituisempaa huomata, että siitä tulee hyvä mieli. :)

Mukavaa oleskelua museossa.

Kävimme maanantaina Aamun kanssa viettämässä aikaa kauniissa ympäristössä Wahlbergin museossa eli tuttavallisemmin Uudenkaupungin museossa. Siellä on kuluvan kesän ajan esillä eläinaiheinen näyttely, ja olin luvannut viedä Aamun sitä katsomaan.  "Eläimellistä menoa merikaupungissa" -näyttely katsottiin ensin, ja monenlaista eläinteemaa museon näyttelyyn olikin koottu. Ennen yläkertaan menoa jäin istuskelemaan telkkarin äären, naureskelin mainiolle vanhalle Uusikaupunki-filmille, ja samalla selailin museolehteä, minkä nappasin mukaankin. Aamu tutki kuulemma sillä aikaa alakerran muita "hienostohuoneita, missä oli paljon tuoleja ja jokaisessa oli lanka, ettei saanut istua". Kiireetön olo.

Museon yläkerrassa viihdyimme istuskelemassa aika pitkäänkin, sinne kun on laitettu lapsille aika mukavasti pientä puuhaa. Eläinnäyttelyä näissä kuvissa ei näy, mutta käykäähän sitä katsomassa.

Yläkerrassa on mun lempparit museossa, nämä kauniit puuastiat.

Yritin esitellä Aamulle hienoa käsityötaitoa, esitelmöin vakan teosta, sen vähän mitä siitä tiedän, mutta sekin oli hellepäivänä liikaa 9-vuotiaalle. Selostin vielä, että me asutaan Vakka-Suomessa ja se nimikin tulee näistä astioista, kun ne oli niin yleisiä täällä, ja vientituote ja kaikkee, ja neiti virnuili, et eiks me asutakaan Kalannissa.

Kaunista maalauskoristelua Vakan kyljessä.

Vakkoja enemmän Aamua kiinnosti laivojen pienoismallit, tutki tarkkaan ja pitkään,
ja kyseli jos vaikka mitä, enkä mä osannut vastata juuri mihinkään.

Kuvauttamalla itsensä näin museossa ja jakamalla kuvan
museon facebook -sivulla, osallistut arvontaan.

 

Tässä  on päästy varsinaiseen puuhastelun alkuun. Aamu suostui poseeraamaan vähän hirvittävän (eikö ole upea?) sukelluspuvun kanssa vain selkä sinne suuntaan, ja väritti samaan aikaan sukeltaja-aihetta riemunkirjavaksi. Väritys kesti ja kesti, ja mä aloin kyllästyä istuskeluun ja jopa valokuvaamiseen. Rakentelin siinä joutessani tarjolla olleita palapelejä. Aamu vielä leikki salapoliisileikkejä, etsi kuvien esineitä yläkerrasta, ja mä hosuin, että mennään nyt jo.

     

 Hauskuutusosuus. Pikkuisen olivat jo pieniä asuja. :D

Museon kaunis sisäpiha.

Tunnelmaa pihan suutarinpajasta, missä on myös lapsille leikkipuoti.

 

Museo ja "Eläimellistä menoa merikaupungissa" on avoinna 24.8.2014 asti ma-pe 10-17 ja la-su 12-15. Maanantaina piti hosua oman puodin remonttiin siivouksessa auttamaan, ja leikit pihan museopuodissa jäi ihan kesken. Pitänee mennä museoon kesän aikana vielä uudelleen. Voi olla, että silti saatan kysyä jonkun kaverin Aamulle mukaan. Mä olen huono leikkikaveri, kamera ja muut kohteet vie niin nopeasti mun huomion. Kakkupalan tosin ostin leikkipuodissa tälläkin kertaa, ennen kuin ilmoitin meneväni kuvaamaan "mummon pelakuita".