perjantai 10. toukokuuta 2013

Aikuisuuden mittarit

Kolme aikuisuuden mittariani:
Silli on hyvää.
Mämmi on hyvää.
Vuorenkilpi on kaunis.


Kaksi ensimmäistä eivät vielä toteudu, mutta olen lähestymässä aikuisuutta; vuorenkilpi on jo muutamia vuosia ollut kaunis.

Ilahtuneena tänään perkasin ja kuoputin viime kesän istutusten äärellä, hyvin ovat lähteneet leviämään, ja kauniit kukinnot ovat nousemassa. Taas pitää tehdä uutta istutusta tuohon tien varteen, kyllä muutama metri taas lisätään. Niin ja vanhenemisen kanssa asialla siis ei ollut mitään tekemistä vaan aikuisuuden. 

Mitä aikuisuuden mittareita teillä on?

9 kommenttia:

  1. Meinasin jo kommentoida, etten taida sitten vielä olla aikuinen. Mutta et sinäkään kahta ensimmäistä... Vuorenkilpi on kyllä alkanut jo näyttää ihan kauniilta.

    VastaaPoista
  2. Vuorenkilpi ei oikein iske vieläkään, mämmi ei missään nimessä, mutta silli taas on aina maistunut. Tässä vähän omia mietteitäni aiheesta.

    Ensimmäiset aikuistumisen merkit koin lukiossa, kun aloin huomata saavani kiksejä astioista ja verhoista. Se oli pelottavaa silloin.
    Sitten pikku hiljaa koti-illat alkoivat olemaan houkuttelevampia kuin hilluminen. Hyvä mittari mun milestä on se, että nuorena jaksoi valvoa koko yön ja mennä vielä töihin, eikä tuntunut missään. Nykyään se ei tulisi kuulonkaan. Kunto ei kestä, eikä edes kiinnosta kun se ei ole järkevää.

    Lopullisesti lasken aikuisuuden alkaneen kun täytin 30. Kun ikä alkaa kolmosella, eikä kakkosella, on vaikea laskea itseään enää nuoreksi.
    Jo vuosia olin tuskaillut tupakan polton lopettamisen suhteen, ja muutenkin tiedostanut elämäntapojeni kaipaavaan remonttia.
    Kun elämä kaksikymppisenä alkoi häämöttää loppua, päätin, että nyt jos koskaan mun on aikuistuttava ja alettava pitää huolta itsestäni. Poltin viimeiset tupakkani 29-vuotiaana, siinä oli mielestäni hyvä rajapyykki :)

    Kahvia en ole opetellut juomaan, alkoholi maistuu pahalta (mukaan lukien viinit), homejuusto on yök, eikä oliivitkaan kelpaa. En täytä monia aikuisuuden merkkejä, mutta lasken kuitenkin itseni aikuiseksi.

    Selvä merkki vanhenemisesta on se, että vuosi tuntuu kestävän enää puoli vuotta ja se, että alkaa käyttämään sanontaa: silloin kun minä oli nuori.

    Ohhoh, tulipas tässä vuodatettua. Jotenkin koskettava aihe tämä aikuisuus ja vanheneminen, henkinen ikä versus fyysinen ikä. Jotenkin ajattelisin, että ihminen on aikuisten oikeesti aikuinen, kun hän osaa kantaa vastuun itsestään ja ymmärtää tekojensa seuraukset. Tämmöstä vakavampaa pohdiskelua tänään. Huomenna laitan kumpparit jalkaan ja lähden hyppimään vesilätäkköön. Paitsi, että aikuisille ei tehdä yhtään niin kivoja saappaita, ja kenkiä ylipäätään, kuin lapsille :)

    VastaaPoista
  3. Kiksit astioista kuulostaa tutulta. :)
    Muistan myös hyvin tilanteen jossain "illanistujaisissa", jossa naiset yhtäkkiä keskustelikin pesukoneiden ominaisuuksista. Silloin vielä ihmettelein, mitä kummaa tapahtuu. Nyt en edes osaa sanoa, mistä joskus kauan sitten nuorena puhuttiin. Ei sillä, että pesukoneiden ominaisuudet edelleenkään olisi kovin lähellä sydäntä...

    VastaaPoista
  4. Mulla tuli tämä hämmentävä ahaa-elämys, kun laivalla keskityin karkkiostosten sijaan tutkimaan viinivalikoimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taidan olla siinä vaiheessa, kun siirrytään taas viiniosastolta takaisin karkkiosastolle. Tai sitten vaan seilään ees taas.

      Poista
  5. Mikähän noissa vuorenkilvissä onkaan, kun ne eivät aivan viime vuosia lukuunottamatta oikein omaankaan kauneustajuuni ole mahtuneet. Liianko jykeviä ja arkisia -sellaisia kukkamaailman suomenhevosia.

    Silli ei käy, mutta mämmi maistuu jopa ilman sokeria. Eräänä aikuisuuden merkkinä voinen pitää sitä, etten enää lisää sokeria myöskään tomaatteihin, kuten lapsena tuli tehtyä. Aikuisuuden merkkinä en sitä vastoin pidä sitä, että pesukoneiden ym härveleitten ominaisuuksia enemmän itseäni ovat aina kiinnostaneet ns "naisten jutut" -ihmisuhdekiemurat ym. Se taitaa olla enemmän kiinni luonteesta kuin iästä. Sitäpaitsi yhtään täysin aikuista ihmistä en ole vielä eläissäni tavannut; muutamia muuten tylsiä kylläkin...

    VastaaPoista
  6. Aikuisuuteen on minulla vielä matkaa. Silli: jees! mämmi: no joo... vuorenkilpi: hyi kauhia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voih. Eikö muka ole hyvännäköinen vuorenkilpireunus tällä hetkellä tuossa meidän pihan ja tien välissä? Varoitus, lisää on tulossa. ;)

      Poista