Iltapäivä ystävän kanssa ja muuta kaunista

Ystäväni tuli koulutuksen vuoksi pitkän matkan takaa pariksi päiväksi Turkuun, ja minä ajelin heti töistä päästyäni sinne myös.

Kävimme Turun taidegraafikoiden juhlanäyttelyssä. Näyttely oli kokonaisuutena pelkistetyn tyylikäs, ja harkittu kokonaisuus. Meille vieraammat tekniikat olivat kiehtovia, ja pähkäilimme niiden toteutustapoja. Viimeinen huonetila sai meidät innostumaan aiheillaan ja varsinkin väreillään. Markku Haanpään suuria montotypiavedoksia piti tarkastella aivan lähietäisyydeltä ja toivomme tilanteen tallentuneen mahdolliselle valvontakameran nauhalle. ;) Taidepläjäyksen jälkeen kävimme rauhassa syömässä, ja puhuimme pitkään ihan, ihan kaikesta. 

Aikaisemmin iltapäivällä Anssun viipyessä vielä animaatioiden maailmoissa minä ehdin vihdoin mennä pakkasen ja purevan viiman läpi Kaskenkadulle, kauniiseen Terraviivan liikkeeseen. Tarkoitus oli käydä myös Boutique Minnessa, mutta oli huonoa tuuria, ja Minne oli juuri tuona päivänä suljettu.

Olen seurannut Terraviivaa facebookissa, ja menin ihan tietoisesti ostoksille. Aioin ostaa itselleni muutaman hyvää mieltä tuovan keramiikkalaatan. Kaupassa käynti olikin melkein kuin taidenäyttelyelämys. Itse liiketilakin oli jo hyvin kaunis, palvelu ystävällistä, ja tuotteet toinen toistaan kauniinpia ja hyviä ajatuksia nostattavia.

Sain myös kurkkia työtilojen puolelle, mikä oli itsekin pikkuisen keramiikkaa tehneenä aivan mahtavaa, ja olin melko sanaton siitä hyvän mielen fiiliksestä, mikä tuosta liikkeessä käynnistä jäi. Se paikan hyvä henki ja tunnelma ja käsityön tekemisen läsnäolo.

Terraviivan takahuoneen keittiön laattojen väri-iloa.

Osa keramiikkatyötilaa.

Vessan peili. :)

Ostin itselleni tallaiset laatat. Erityisesti muista aamurauha puhuttelee. Onhan tyttöni nimi Aamu ja mummuni nimi oli Rauha.  Siinä välissä ollaan äiti ja minä. <3 

  

Löysin myös oikein sopivan syntymäpäivälahjan ystävälleni. Tässä se olkoon aito viesti kaikille muillekin läheisille ystävilleni.

 

Taas "retkeilemässä"

Onpas jäänyt heitteille tämä blogi. Edellinen postaus syysretkestä tasan neljä kuukautta sitten. No, nyt on talviretken kuvien vuoro.

Koiran itse tekemä liukumäki.

Syyspäiväntasaus

 Tässäpä kuvia kuluneen viikonlopun metsäretkiltä. Välillä piti miettiä, mikä vuodenaika onkaan kyseessä, sen verran keväistä ja kesäistä löytyi matkan varrelta. Kuvat on siis otettu syyspäiväntasauksen aikaan, 22.9.2013.

                                

 

 Ihan sama minne meidän Lyylin vie, niin vettä löytyy jostakin. Ja ihan vähäkin riittää tälle koiralle...

Eväshetki. "Maistuis mullekin". Ja olihan meillä eväitä kaikille.

  

Sieniä minäkin metsästä etsin, mutta vain valokuvattavaksi.

 

Elokuun ilta

Tänään on ollut hyvä päivä. Vapaapäivä. :)

Siitä meni iso aika kaupungilla asioilla, mutta sekin ihan hyvissä fiiliksissä. Lehti-ilmoitus tuli vietyä, pankki- ym. asiat hoidettua ja tyttö sai ne kolme kynsilakkaa, mistä on puhuttu jo monta päivää. 

Illemmalla vasta ulos, ja siitä ihanuus alkoikin. Mikä hellepäivä. Mikä kesäpäivä. Muistin ykskaks, että aika tarkkaan vuosi sitten tyttö meni ekalle luokalle kouluun, ja minä jäin vuorotteluvapaalle. Ensimmäiset päivät pesin mattoja ja korjasin puita. Siis kuskasin halkoja vajaan. Tänään samaa puuhaa.

Kesä on menty niin lujaa, ettei olla aikaisemmin tehty näitäkään normaaleja kesähommia. Jos välillä on ollut aikaa hetki hengähtää, olen kävellyt pihalla tosi hitaasti. Katsellut vaan ympärilleni tuttuja paikkoja ja elämää. Olen muistuttanut itseäni, että pienetkin hetket riittävät, kun ne katsoo ja kuuntelee ja tuntee kunnolla. Muistaa myöhemminkin.

Runon ja suven päivä

Onko ajantajun katoaminen sitten puotiremontin vai avajaisten vai molempien aiheuttamaa, niin joka tapauksessa tänä vuonna Eino Leinon päivä pääsi minulta livahtamaan. Kalenteria ei ole sillä silmällä tuijoteltu. Runon ja suven päivä. Ja minä havahdun tähän tietoisuuteen klo 23.01. 

Ei sillä, että päivää olisi meillä yleensä mitenkään huomioitu. Kuitenkin joka kesä jossain vaiheessa suunittelen pitäväni kesäjuhlat Eino Leinon päivänä. Yleensä olen päätynyt hymistelemään itsekseni kesän tunnelmaa ja onnellista oloa. Ehkä joskus oikeasti lukenut runonkin. 

Pääsin vielä illalla hetkeksi kesän tunnelmaan. Tein lyhyimmän koiralenkin ikinä, polkupyörällä, joten kyllä koirakin hiukan liikuntaa sentään sai. Pyöräillessä kesän tuoksujen vaihtelu tuntuu voimakkaammalta, ja matkalla otin kesäiltakuvan.

Kukkuu

Puotiremonttia tehdessä aika kuluu nopeasti. 

Välillä käydään kääntymässä kotona, iltaisin kuullaan 

käen kukkuvan jossain ihan lähellä. 

Tänä kesänä se (ne?) ei ole juuri hiljaa ollutkaan, 

mikäs sen kauniimpaa kesätunnelmaa.

Pst... Kohta on juhannus.

Rauhallista keskikesän juhlaa teille.

Täällä aika unohtuu: Osa 2

Ajatuksia ja näkökulmia ajan unohtumiseen, 

ja siihen, missä täällä on.

Pikkuisen hävettää tunnustaa, että täällä se aika unohtuu. Tietokoneen tai jonkun muun ihmevempeleen välityksellä netissä tai yleensäkin koneella. 

Minulle tämä tietokone, ensimmäinen ihkaoma, viininpunainen Acer, 
on viime vuodet ollut valokuvavarasto, mitä siivoan ja uudelleenjärjestelen ihan yhtä huonosti kuin oikeita varastotilojakin. Toiseksi tämä on ollut opettajalle tärkeä työväline. Kaikenlaista tiedostoa sitä pitää kuvisopenakin nykymaailmassa rakennella. Kolmanneksi olen käyttänyt sähköpostia ja paljon parjattua wilmaa. Toisinaan iloisina iltoina olen eksynyt myös youtubeen, nostalgiafiiliksiin kuuntelemaan kasarimusaa tai katsomaan 70-luvun tv-mainoksia. Hauskoja. Siis ihan viatonta, paljon työtä, palkaksi pikkuisen huvia.

 

Jotenkin salakavalasti Marika-sisko keksi keinon puhua minut facebookiin, ylläpitämään Pikkukylän Puodin sivua. Pitkään roikuinkin siellä taustahenkilönä, jolla oli kaksi kaveria. Marika ja Tiina. Aikaansa seuraavana opettajana (jaa?) lyöttäydyin mukaan "some opetuksessa" -kurssille, ja sen pyörityksen ja ihastuksen seurauksena facebook ahmaisi minutkin kokonaan. 

Osallistumiseni sosiaalisessa mediassa on verraten pientä, ja vasta kuluvan kevään aikana olen seurannut blogeja, ja opetellut itse puhelemaan täällä. Kuitenkin pelkästään valokuvien kanssa voi koneella mennä todella pajon aikaa, ja siihen tosiaan unohtuu. 

Mitä tapahtuu minulle, kun aika unohtuu tietokoneella: 
- Löytyy paljon ideoita ja hyödyllisiä sivuja tulevaa syksyä  
  ajatellen, kun kuvisopetus taas alkaa (ja vuorotteluvapaa loppuu).
- Kukaan ei enää tee kotiaskareita.
- Löytyy paljon asiaa Pikkukylän Puotia ajatellen, ja hienoa  
  vertaistukea käsityöyrittämiseen.
- Asetelma kotona kääntyy päälaelleen: ennen valitin kun mies oli
  aina koneella, nyt saan itse huomautuksia koneella olostani (vaikka
  enhän mä hei edes ole paljoa koneella!).
- Löytyy paljon uutta ja mielenkiintoista taiteesta, näyttelyistä,
  museoista.  
- Kroppa ei voi hyvin - liian vähän liikuntaa ja kumara   
  työskentelyasento. 
- Saan uusia ystäviä ja mielenkiintoisia tuttavuuksia. Kaikkia  
  facebook -kavereita ei tietenkään voi sanoa ystäviksi, mutta 
  heistäkin moni puolituttu on tullut tutummaksi, ja osa ystäviksi 
  asti.
- Syöminen unohtuu. Voi laihtua, ellei pyörrytykseen syö 
  suklaalevyä. 
- Hallitsen hyvin 36 välilehteä kerrallaan.
- Lapsi tulee koulusta ja totean parin tunnin päästä, moi, kiva 
  nähdä. 
- Tulee kauhea tietokoneähky ja morkkis. 

Pahus, negatiivisia enemmän. Vaikka yritin tekaista plussia.

Kuvituskuvia ei tähän tekstiin liittyen montaa löytynyt.

Lapset harjaantuvat nopeasti uusiin laitteisiin. Niinpä olen seurannut sivusta,
kun tyttöni on ottanut iPhoneni haltuun. Pelejä en itse pelaa.
Kaikkea itse valokuvaan, mutta en olisi itse tullut ajatelleeksi ottaa
puhelimella kuvaa sen näytöllä samaan aikaan pyörivästä videosta.

Sama flikka askarteli ja piirsi minulle syksyllä Angry bird -aiheiset tekokynnet.
Tarvittiin paperia, värikyniä ja teippiä, ja niin minulla oli elämäni ensimmäiset, teipillä kiinnitettävät tekokynnet.
Kätevät näppäimistöllä, taipuivat sopivasti pois tieltä.