Huomenna parempi mieli

Paha mieli työpäivän tapahtumista. Ei mikään kiukkuraivoärsytys, ennemmin huoli. Tuli semmoinen oli, että nyt voisi vaikka yksinänsä hetken itkeä. Mut nou hätä, kyllähän mä tässä pärjäilen, mut entä ne kaikki nuoret, joita kohtaan vain ohimennen mitä erilaisimmissa tilanteissa. Ja sitten tulikin semmoinen olo, etten itkisikään vaan voisin piirtää. No sitten huomasin, ettei kuvisopen talosta löydy mistään piirustuslyijykyniä tai kopiopaperia kummempaa. Onko pakko siivota välineet itseltä niin piiloon, että kun niitä puoli kymmeneltä illalla haluaisi käyttää, niin ei enää jaksa etsiä. No sitten ajattelin vuodattaa asian facebookissa. Sitten ajattelin, että miksi muka. No sitten muistin, että olihan mulla tämmöinen unohdettu blogikin. Ja se tuntui jo ihan sopivalta, että tänne vuodatin. Ehkä auttoikin pikkuisen. Ei tietenkään ketään muita kuin itseäni, mutta se nyt kai oli tässä tämä tarkoituskin. Huomenna parempi mieli.